Nojatuolin uusi verhoilu osa II

Edellisessä kirjoituksessa näytin kuvia tästä nojatuolista kuluneessa ja uusimista vaativassa verhoilussa. Nyt vanha päällikangas on purettu ja paluuta vanhaan ei ole. Ja jos joku kysyy, mitä materiaalia nojatuolin runkoon on käytetty, niin voin vain sanoa, että jalka on metallia, joka on kyllä kiinni vanerissa, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, mistä koko muu tuoli on tehty. Kysyjille olen sekavasti selittänyt jotain polyuretaanivaahdosta, ja siihen vastaukseen on tyydytty. En ole ennen nähnyt vastaavaa runkoa. Enkä kyllä paljon muitakaan nojatuolin runkoja.

Ensimmäiset toimet liittyi uusien pehmusteiden laittoon, sillä purkaessa löysin jotain muutakin kuin vanhaa vaahtomuovia ja vanua.. Jotain pientä liikkuvaa siellä oli, enkä sen jälkeen enää ajatellut käyttäväni vanhoja pehmusteita. Uusiin pehmusteisiin tilasin sentin paksua 10 senttiä leveää vaahtomuovi suiroa, jolla ympäröin kaikki tuolin reunat etureunaa lukuunottamatta. Lisäksi pintaan tuli vanua, sillä oppimani mukaan kangas kestää paremmin hyvänä kun se ei ole suoraan kosketuksissa vaahtomuoviin. Näin vanhakin tuoli oli tehty. Vaahtikset ja vanut kiinnitin kontaktiliimaspraylla.

Tyynyt ovat tässä vaiheessa vielä hieman liian isot, niitä jouduin leikkaamaan itse paremman kokoiseksi työn edetessä, vaikka Etolasta sai tilata juuri sen kokoiset palaset kuin tarvitsi. Jostain syystä otan varoiksi aina liian isot palat kaikkea. Huomasin myöhemmin, että myöskin kangasta jäi yli suunnilleen metrin verran. Ehkä parempi kuitenkin niin, koska lisää niihin mittoihin ei saa, jos on tilannut liian pienet. 

Seuraavaksi nimesin vanhat kappaleet, leikkasin kappaleet uudesta kankaasta, ompelin ja sovitin. Ompelin, purin, ompelin taas ja sain lopulta istuvan verhoilun aikaseksi laadukkaaseen runkoon. Kuvat kertokoon näistä lisää.

Kappaleiden nimeäminen on järkevää tehdä, kun paloja on useita.

Kaksinkertaisesta kankaasta tulee helposti kaksi samanlaista kappaletta, kuten käsinojiin tarvitaankin. Lopuksi lekkasin selkänojan takaosan ja istuimen etuosan yksinkertaisesta kankaasta.

Sovitus. Tähän asti oli helppo ommella ompelukoneella palat yhdeksi kappaleeksi, jota sovitin monta kertaa saadakseni päällisestä istuvan.

Kankaan reunat jäävät piiloon istuintyynyjen alle tulevan tikkikankaan alle, johon etukappaleen reuna on ommeltu.

Jotkin paikat piti lopuksi ommella käsin. Siinä oli suurena apuna ns. verhoiluneula.

Sen verran jäi ylimääräistä kangasta, että sain jämistä tehtyä vielä yhteensopivan päällisen sohvatyynylle.

En ole verhoilun ammattilainen, enkä varmasti käyttänyt kirjoituksessani edes oikeita termejä, mutta toivon, että tämä rohkaisee niitä, ketkä ovat suunnitelleet jonkin vanhan kalusteen verhoilun uusimista. Tämä ei ollut halpa projekti, olisin saanut Ikeasta jonkun kivan tuolin halvemmalla, mutta olisiko se ollut yhtä kaunis ja mukava kuin tämä? Tuskin. Monissa vanhoissa kalusteissa on tunnearvoa ja yleensä ne ovat kestävämpiä ja laadukkaampia kuin uudet halpiskalusteet, joten voin suositella vanhan kalusteen uudelleenverhoilua kyllä. Sillä tekee vuosikymmeniä vanhalle kalusteelle taas toiset lisää. Koko projekti oli mukava tapa käyttää aikaa ja lopputulos miellyttää silmää, eivätkä kustannuksetkaan tunnu siksi kovin pahalta. Vaikka nuo tyynyt taitaa vieläkin olla liian isot! :D

Nojatuolin uusi verhoilu

Tämä nojatuolivanhus meinasi päätyä tulevana keväänä jo risuroihun jatkeeksi, koska sille ei enää löytynyt paikkaa kotonani eikä kuntokaan ollut kummoinen. Itse olen kuitenkin aina tykännyt tästä ihanasta, mukavasta laiskanlinnasta, joten päätin ottaa sen mukaani nykyiseen asuntooni. Tämä kyseinen nojatuoli on kieltämättä mukavin paikka meillä. Niin, ainakin minun mielestäni. ;)

Harmittavaa kyllä, äitini uusimakin päällinen on jo vanha ja kulunut.

Tiesin, että ainakin pikkutyynyssä on ollut nähtävillä keltainen villakangas ja ajattelin, että ehkä se olisi hyvässä kunnossa ja voisin vain ottaa punaisen päällisen pois ja saada nojatuoliin retrolookin! Se suunnitelma jouti romukoppaan heti alkuunsa, kun tajusin, että isommissa tyynyissä ei ole vanhoja päällisiä enää ollenkaan tallessa. Seuraavaksi siis aloin suunnitella koko nojatuolin uudelleen verhoilua. Alla näkyy keltaruudullinen luultavasti käsinkudotusta kankaasta tehty päällinen, joka on ehkä alkuperäinen, ellei joku ole sitä jo kerran verhoillut uudelleen.

Kangas on käsinojistakin erittäin kulunut.

Äitini rohkeuden ansiosta päätin minäkin yrittää tehdä nojatuoliin uuden päällisen. Imuroin ja imuroin keltaista nojatuolia ja istuintyynyjä, ja kun hiekkaa ja pölyä tuli koko ajan jostain lisää niin ajattelin, että jospa otan kaavat sitten tästä keltaisesta verhoilusta. Alkuperäisistä kaavoista tulee ainakin varmasti istuva verhoilu. Alkoi ahkera purkaminen ja pian näkisin miltä tällainen nojatuoli näyttää ilman mitään päällisiä! Onko se puuta ja vaneria vai jotain ihan muuta? Seuraavassa kirjoituksessa selviää lopputulos.