Nojatuolin uusi verhoilu osa II

Edellisessä kirjoituksessa näytin kuvia tästä nojatuolista kuluneessa ja uusimista vaativassa verhoilussa. Nyt vanha päällikangas on purettu ja paluuta vanhaan ei ole. Ja jos joku kysyy, mitä materiaalia nojatuolin runkoon on käytetty, niin voin vain sanoa, että jalka on metallia, joka on kyllä kiinni vanerissa, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, mistä koko muu tuoli on tehty. Kysyjille olen sekavasti selittänyt jotain polyuretaanivaahdosta, ja siihen vastaukseen on tyydytty. En ole ennen nähnyt vastaavaa runkoa. Enkä kyllä paljon muitakaan nojatuolin runkoja.

Ensimmäiset toimet liittyi uusien pehmusteiden laittoon, sillä purkaessa löysin jotain muutakin kuin vanhaa vaahtomuovia ja vanua.. Jotain pientä liikkuvaa siellä oli, enkä sen jälkeen enää ajatellut käyttäväni vanhoja pehmusteita. Uusiin pehmusteisiin tilasin sentin paksua 10 senttiä leveää vaahtomuovi suiroa, jolla ympäröin kaikki tuolin reunat etureunaa lukuunottamatta. Lisäksi pintaan tuli vanua, sillä oppimani mukaan kangas kestää paremmin hyvänä kun se ei ole suoraan kosketuksissa vaahtomuoviin. Näin vanhakin tuoli oli tehty. Vaahtikset ja vanut kiinnitin kontaktiliimaspraylla.

Tyynyt ovat tässä vaiheessa vielä hieman liian isot, niitä jouduin leikkaamaan itse paremman kokoiseksi työn edetessä, vaikka Etolasta sai tilata juuri sen kokoiset palaset kuin tarvitsi. Jostain syystä otan varoiksi aina liian isot palat kaikkea. Huomasin myöhemmin, että myöskin kangasta jäi yli suunnilleen metrin verran. Ehkä parempi kuitenkin niin, koska lisää niihin mittoihin ei saa, jos on tilannut liian pienet. 

Seuraavaksi nimesin vanhat kappaleet, leikkasin kappaleet uudesta kankaasta, ompelin ja sovitin. Ompelin, purin, ompelin taas ja sain lopulta istuvan verhoilun aikaseksi laadukkaaseen runkoon. Kuvat kertokoon näistä lisää.

Kappaleiden nimeäminen on järkevää tehdä, kun paloja on useita.

Kaksinkertaisesta kankaasta tulee helposti kaksi samanlaista kappaletta, kuten käsinojiin tarvitaankin. Lopuksi lekkasin selkänojan takaosan ja istuimen etuosan yksinkertaisesta kankaasta.

Sovitus. Tähän asti oli helppo ommella ompelukoneella palat yhdeksi kappaleeksi, jota sovitin monta kertaa saadakseni päällisestä istuvan.

Kankaan reunat jäävät piiloon istuintyynyjen alle tulevan tikkikankaan alle, johon etukappaleen reuna on ommeltu.

Jotkin paikat piti lopuksi ommella käsin. Siinä oli suurena apuna ns. verhoiluneula.

Sen verran jäi ylimääräistä kangasta, että sain jämistä tehtyä vielä yhteensopivan päällisen sohvatyynylle.

En ole verhoilun ammattilainen, enkä varmasti käyttänyt kirjoituksessani edes oikeita termejä, mutta toivon, että tämä rohkaisee niitä, ketkä ovat suunnitelleet jonkin vanhan kalusteen verhoilun uusimista. Tämä ei ollut halpa projekti, olisin saanut Ikeasta jonkun kivan tuolin halvemmalla, mutta olisiko se ollut yhtä kaunis ja mukava kuin tämä? Tuskin. Monissa vanhoissa kalusteissa on tunnearvoa ja yleensä ne ovat kestävämpiä ja laadukkaampia kuin uudet halpiskalusteet, joten voin suositella vanhan kalusteen uudelleenverhoilua kyllä. Sillä tekee vuosikymmeniä vanhalle kalusteelle taas toiset lisää. Koko projekti oli mukava tapa käyttää aikaa ja lopputulos miellyttää silmää, eivätkä kustannuksetkaan tunnu siksi kovin pahalta. Vaikka nuo tyynyt taitaa vieläkin olla liian isot! :D

Nojatuolin uusi verhoilu

Tämä nojatuolivanhus meinasi päätyä tulevana keväänä jo risuroihun jatkeeksi, koska sille ei enää löytynyt paikkaa kotonani eikä kuntokaan ollut kummoinen. Itse olen kuitenkin aina tykännyt tästä ihanasta, mukavasta laiskanlinnasta, joten päätin ottaa sen mukaani nykyiseen asuntooni. Tämä kyseinen nojatuoli on kieltämättä mukavin paikka meillä. Niin, ainakin minun mielestäni. ;)

Harmittavaa kyllä, äitini uusimakin päällinen on jo vanha ja kulunut.

Tiesin, että ainakin pikkutyynyssä on ollut nähtävillä keltainen villakangas ja ajattelin, että ehkä se olisi hyvässä kunnossa ja voisin vain ottaa punaisen päällisen pois ja saada nojatuoliin retrolookin! Se suunnitelma jouti romukoppaan heti alkuunsa, kun tajusin, että isommissa tyynyissä ei ole vanhoja päällisiä enää ollenkaan tallessa. Seuraavaksi siis aloin suunnitella koko nojatuolin uudelleen verhoilua. Alla näkyy keltaruudullinen luultavasti käsinkudotusta kankaasta tehty päällinen, joka on ehkä alkuperäinen, ellei joku ole sitä jo kerran verhoillut uudelleen.

Kangas on käsinojistakin erittäin kulunut.

Äitini rohkeuden ansiosta päätin minäkin yrittää tehdä nojatuoliin uuden päällisen. Imuroin ja imuroin keltaista nojatuolia ja istuintyynyjä, ja kun hiekkaa ja pölyä tuli koko ajan jostain lisää niin ajattelin, että jospa otan kaavat sitten tästä keltaisesta verhoilusta. Alkuperäisistä kaavoista tulee ainakin varmasti istuva verhoilu. Alkoi ahkera purkaminen ja pian näkisin miltä tällainen nojatuoli näyttää ilman mitään päällisiä! Onko se puuta ja vaneria vai jotain ihan muuta? Seuraavassa kirjoituksessa selviää lopputulos.

Neuloja terävöittävä neulatyyny

Nypläystyynyn hankittuani tarvitsin ehdottomasti nukkaamattoman neulatyynyn, ja osa neulostanikin oli melko tylsiä, eli täytyi ainakin tehdä uusi neulatyyny ja hioa neulat jollain. Pian kuitenkin huomasin Pinterestissä juuri sellaisen ratkaisun minkä tarvitsinkin, eli neuloja teroittavan neulatyynyn! Täytteeksi tuli vain vanua ja hienoa teräsvillaa. Ja uskokaa tai älkää minun piti myöntää, että kyllä ne neulat terävimmiksi tuli, vaikka kuvittelin ensin aivan toista.

Lisäksi kokelin uutta tyyliä kirjoa, englanniksi tekniikka on blackwork, mutta suomeksi en osaa sitä sanoa. Oli hiukan hankala laskea lankoja kankaasta, jolle kuvan kirjoin, mutta onnistuin siinä kuitenkin. Ideana blackworkissa on juuri lankojen laskeminen ja parhaiten tähän olisikin sopinut kanavakangas, jota käytetään ristipistotöissä.

Rakennusala ja miten se liittyy nypläämiseen

Kaikki alkoi, kun opiskelin rakennusalaa ammattikoulussa ja opettajamme lempifraasi oli: "Tämä ei todellakaan ole mitään pitsinnypläystä". En oikeastaan vieläkään tiedä, miten se liittyi tilanteeseen, mutta pitsinnyplääminen tuntui silloin joltain kauniilta ja hennolta, joka ei liittynyt ainakaan millään tavalla talonrakentamiseen. Silloin selvitin, mitä ihmettä se nyplääminen oikein on.

Muutamia kertoja elämässäni olen lainannut kirjastosta jopa kirjoja nypläämisestä. Se oli käsityötekniikka, joka todella kiinnosti, vaikka en koskaan ollut edes nähnyt nyplääjää työssään saati sitten edes pientä nypylää. Ajattelin mielessäni, että ehkä joku päivä olisi mahdollisuus kokeilla. Ainakin haaveilin siitä aina.

Rakennusalan lopetin pian ja mielessäni ajattelin koulun päätyttyä, että oikeastaan minä sitä pitsinnypläämistä enemmän kaipasinkin. Aloitin myöhemmin opiskelun tekstiilialan artesaaniksi, enkä siltikään onnistunut pääsemään lähemmäs nypläämisen aloittamista.

Mutta viime kuussa onnisti. Aikani selailtua netissä nypläystarvikkeiden hintoja ja käytettyjen nypläystyynyjen myynti-ilmoituksia niin lopulta löysin hinta-laatusuhteeltaan loistavan paketin. Luopioisissa Mikkolan navetalla pidettiin kivaa kirpputoria, joka ymmärrykseni mukaan oli lopettamassa ja nettiin oli laitettu ilmoitus nypläystyynystä tarvikkeineen. Sitten tarvittiin vain yksi aurinkoinen lauantai päivä ja päästiin samalla katselemaan vähän nuoruuden maisemia Aitooseen.

Nyt olen jo muutamia harjoitustöitä saanut valmiiksi ja alla olevissa kuvissa on nähtävissä spindelnatto, eli pitsireunus, josta syntyy lopulta pieni liina. Kaikki harjoitukset pohjaavat sivustoon www.raumalace.fi, jota ilman en olisi selvinnyt. Olisi ollut hankalaa opetella kaikki lyönnit ja tekniikat ilman videoita, joita edellä mainitulla sivustolla on runsaasti. Aloittelijakin selviää loistavasti kun seuraa huolellisesti jokaisen vaiheen videolta.

Tyynyssä on pyörivä rulla, jonka ruuvit jouduttiin vaihtamaan. Hieman ruostetta oli havaittavissa, mutta tyynyn kunto on silti hyvä pienen huollon jälkeen. Tyynyssä on täytteenä ilmeisesti untuvaa. Käytössä tyyny on kyllä ollut ihan moitteeton. :)

Työ etenee. Rullan takana on nähtävissä osioiden nypläämisen työjärjestys.

Pitsi nyplätään mysterin ja nuppineulojen avulla. Tässä mynsterissä ei ole päällekkäin kuin kopiopaperi ja kontaktimuovi, joten reiät ovat selvästi väljähtyneet. Jatkossa teen mynsteristä tukevamman lisäämällä muovin ja kopiopaperin alle kartongin.

Spindelnaton alkuosa. Loppuosa on jo paremman näköistä, tässä kohdassa en ole kiristänyt tarpeeksi.

"Kulkuri" eli pari, joka kulkee kuvion reunasta reunaan on merkitty hiuslenkeillä sekaantumisen estämiseksi.

Silityshelmet ei ole vain lasten juttu!

Olen pienenä tyttönä tehnyt paljon kaikenlaisia juttuja silityshelmistä ja minulle on jäänyt niitä vielä jäljellekin jonkun verran. Yhden lisäpakkauksen ostettuani aloitin jännittävän työn, ja valmistui possu sekä kana!

Varoituksen sanana voin kertoa, että possun tekeminen onnistui hyvin, kun käytin laadukkaita helmiä, eli Hamaa ja olin maltillinen silittämisessä. Liitokset ei vain mahdu kohdilleen jos silittää helmet liian litteiksi. Sen huomasin hyvin kanan kohdalla, helmet eivät sulaneet kunnolla yhteen, kun käytin jotain vanhoja halpishelmiä ja sen vuoksi jouduin silittämään enemmän. Possuun kului arviolta 1300 helmeä, joten ei kannata ihan vähillä varastoilla alkaa tekemään mitään kovin isoa. Tämä possukin on sinänsä pieni, mutta pinta-alaa sillä on paljon.

Mutta lopputulos on silti suloinen, vaikka vähän jouduin paikkailemaan! :)

Possun jalat hetki ennen silitystä.

Ja siis nämä hahmot ovat Minecraftin innoittamia, eli ihan kotieläimiä tietokonepelistä. Ihania otuksia, ja oli helppo tehdä kun hahmon yksi "pikseli" on työssä yksi helmi :)

Virkatut pitsikynsikkäät

Suuri käsityölehti inspiroi välillä tekemään näitä vähemmän tarpeellisia juttuja, kuten nyt nämä pitsikynsikkäät. Niistä tuli kuitenkin todella hienot ja toivon, että joskus rohkaistun näitä käyttämään jossain tilanteessa. Tällaiset kädessä tuntee hetken olevansa kuin prinsessa~

Ohje: SK 4/2015

Itsetehty kauratyyny

Nyt sitten tuli viimein tehtyä tämä lisälämmike, mikä on kuumavesipullon ahkerana käyttäjänä mielessäni pyörinyt jo pidemmän aikaa. Toimivuutta en ole testannut eli mikrossa en ole tätä vielä kertaakaan käyttänyt, kun ei kesäkuumalla ole varsinaista tarvetta millekään lämpimälle.

Mutta nyt kun tämä on valmis, ja uskon sen toimivan niinkuin on luvattu, mieleeni tuli heti, kuinka voisin ilahduttaa näillä muitakin ihmisiä! Kenellä ei silloin tällöin olisi hartiajäykkyyttä tai vaikka vaan varpaatkin viluiset, niin kyllä kauratyyny lämmittäisi ihanasti :) Tai sitten ottaa vaikka talvipakkasilla mukaan viltin alle sohvan nurkkaan.

Ja nyt varmaan herää kysymys, että missä ohje? Tämän hienon ohjeen löytää Terhin sivuilta: Terhin tekemä Kauratyyny. Tekeminen oli helppoa, ja minusta tärkeintä on muistaa, että kankaat ja ompelulanka tulisi olla puuvillaa. Minä en tiedä, miten tekokuidut käyttäytyvät mikroaaltouunissa, mutta luonnonkuidut kestävät lämpöä pääosin hyvin. Löysin omista varastoista vain yhden ompelulangan missä luki, että se on varmasti puuvillaa. Rullassa oli sinistä, mutta se ei onneksi haitannut. Tajusin pian, että puuvillaiset ompelulangat eivät ole tavallisimpia ompeluun käytettäviä lankoja, vaan taitavat olla enimmäkseen polyesteriä.

Ennenkuin aloitin ompelemaan koko tyynyä, niin tarkistin ensin toimintaperiaatteen. Nettiä selattuani joka paikassa korostettiin, että lämmitys tapahtuu mikroaaltouunissa 1-3 minuuttia samalla huolehtien siitä, että tyyny on lämmityksen aikana tarpeeksi kostea. Eli sitä tuli samalla sumuttaa vedellä tai yksinkertaisesti laittaa vesilasi mikroon samaan aikaan. Tyynyä voi käyttää myös kylmäpakkauksena pitämällä sitä muovipussissa pari tuntia pakastimessa.

Päätin kirjoittaa ohjeet itse tyynyyn puuvillalangalla ompelukoneella, eikä siitä mitenkään kaunis tullut. Mutta olen varma, että suttuisesta ohjeesta tyynyssä on suurempi apu, kuin paperilapusta, joka on luultavasti jossain hukassa kun pitäisi ryhtyä toimeen.

"Lämmitä 2 min mikrossa veden kanssa"

Tämä ei ole konekirjonnan taidonnäyte, mutta lämmitysohje on käytännöllisesti siellä missä tyynykin.

Neulottu huivi

Jotain on saatu ihan valmiiksi asti välillä, joten saanen esitellä Novitan Huurre-langasta neulotun vihreän huivin! Huivissa on reunassa pitsineule, muuten huivi on sileää neuletta ja suunnilleen kolmion muotoinen.

Kaunis tuotos, mutta minusta tämän mallinen huivi on hirveän epäkäytännöllinen.

Kieputin ja kääntelin tätä päälläni, muttei se millään asettunut kohdilleen niinkuin olisin toivonut. Oiskos ystävillä tarvetta?