Tämä nojatuolivanhus meinasi päätyä tulevana keväänä jo risuroihun jatkeeksi, koska sille ei enää löytynyt paikkaa kotonani eikä kuntokaan ollut kummoinen. Itse olen kuitenkin aina tykännyt tästä ihanasta, mukavasta laiskanlinnasta, joten päätin ottaa sen mukaani nykyiseen asuntooni. Tämä kyseinen nojatuoli on kieltämättä mukavin paikka meillä. Niin, ainakin minun mielestäni. ;)
 |
| Harmittavaa kyllä, äitini uusimakin päällinen on jo vanha ja kulunut. |
Tiesin, että ainakin pikkutyynyssä on ollut nähtävillä keltainen villakangas ja ajattelin, että ehkä se olisi hyvässä kunnossa ja voisin vain ottaa punaisen päällisen pois ja saada nojatuoliin retrolookin! Se suunnitelma jouti romukoppaan heti alkuunsa, kun tajusin, että isommissa tyynyissä ei ole vanhoja päällisiä enää ollenkaan tallessa. Seuraavaksi siis aloin suunnitella koko nojatuolin uudelleen verhoilua. Alla näkyy keltaruudullinen luultavasti käsinkudotusta kankaasta tehty päällinen, joka on ehkä alkuperäinen, ellei joku ole sitä jo kerran verhoillut uudelleen.
 |
| Kangas on käsinojistakin erittäin kulunut. |
Äitini rohkeuden ansiosta päätin minäkin yrittää tehdä nojatuoliin uuden päällisen. Imuroin ja imuroin keltaista nojatuolia ja istuintyynyjä, ja kun hiekkaa ja pölyä tuli koko ajan jostain lisää niin ajattelin, että jospa otan kaavat sitten tästä keltaisesta verhoilusta. Alkuperäisistä kaavoista tulee ainakin varmasti istuva verhoilu. Alkoi ahkera purkaminen ja pian näkisin miltä tällainen nojatuoli näyttää ilman mitään päällisiä! Onko se puuta ja vaneria vai jotain ihan muuta? Seuraavassa kirjoituksessa selviää lopputulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti